Impron pelisäännöt

Kuusi kovaa tiiviissä paketissa:

Vapaaehtoisuus

Toimimme vapaaehtoisuuden periaatteella ja omista rajoistamme ja rajoitteistamme käsin. Kannustamme, mutta emme pakota. Kohtaukseen ei ole pakko osallistua tai sen saa ääritilanteissa vaikka jättää kesken ilman tunnontuskia.

Moka on lahja!

Toisinaan lämppäämme kautta rantainkin kaarrellen kohti varsinaisia kohtauksia. Erityisesti lämmittelyharjoitusten rooli on arjen murheiden karistelun ohessa päästää osallistujat vapautuneeseen, mokia pelkäämättömään moodiin – ovatpa monet herkullisimmista kohtauksista olleetkin peräisin jostain käänteentekevästä kämmistä.

JOO

Impro on vaikuttamista ja vaikuttumista. Mitä tahansa kaverilta tuleekin kohtaukseen mukaan, ota ja omaksu, ylly ja yllytä. Hedelmällisintä improssa ei ole se, mitä yksittäiset henkilöt keksivät itse, vaan se, mikä syntyy spontaanisti yhteisvaikutuksesta.

Roolisuoja

Emme välttämättä edusta itseämme, arvomaailmaamme tai mielipiteitämme kohtauksissa. Meillä on vapaus esittää räväköitäkin mielipiteitä ja tekoja hahmoina ja olla seuraavaksi tyystin toisia hahmoja.

Roolivastuu

Vaikka kuinka uppoutuisimme roolin maailmaan, on meillä myös vastuu esittämästämme hahmosta. Suomen lait sekä yleinen kohteliaisuus ja kunnioitus kanssaimproajaa kohtaan ovat roolissakin aina voimassa. Käytä omaa harkintaasi ja toimi siten kuin haluaisit sinua kohtaan toimittavan.

Ohjaajan vastuu

Ohjaaja viime kädessä vastaa treenien kulusta. Ehkä tyypillisin tapa ohjaajalle puuttua kohtaukseen on ”viekää päätökseen”. Se ei tarkoita, että kohtaus olisi erityisen puuduttava ja tylsä: usein kyse on päin vastoin siitä, että kohtaus on ollut herkullista timanttia ja kun se ymmärretään päättää nyt, säilyy paras terä aivan kohtauksen loppumetreille asti!